Pää on aivan pyörällä miettimisestä. Yleensä AINA mietin jotain ja varsinkin ennen nukahtamista, silloin siihen on hyvää aikaa ja rauhaa. Oikeasti oikein puntaroin sänygyssä että mitähän nyt miettisin elikkäs siis niitä asioita mitkä askarruttaa tai vaatii ratkaisemista. Ihan nyt tällä hetkellä puntaroin uutta toimittajaa, kumpiko se nyt sitten olisi kun molemmilla on kaikkea ihanaa mutta toisella on pienemmät rahtikulut mutta toisella olis kyllä kivempia tuotteita mutta toisaalta siltä toiselta saisi samalla rahalla taas enemmän mutta toisaalta.....ihan loputonta. Vaaka-ihmisenä mietin asiaa monelta eri kantilta ja veikkaan että aivan liian tarkkaan koska monesti on pähkäilyyn loppujen lopuksi niin tuskastunut että IHANSAMAENJAKSA !! ja päädyn siihen enismmäiseen vaihtoehtoon. Mutta onpahan ainakin mietitty tarkkaan, ei tartte enää sitä miettiä että teinkö liian hätäisen päätöksen :)
Viikonloppuna meidän vanhimmalla lapsosella oli ensimmäiset kotibileet. Hullun rohkeina luvattiin, ajateltiin että katotaan nyt miten käy...Ilmoiteltiin naapureille etteivät ihmettele ja jankutettiin "ohjeita" parin viikon ajan. Oltiin siis itse muualla elikkä nuoriso sai olla ihan keskenään. " Sitten heti soitat jos näyttää että tulee ylimääräistä porukkaa, siis mieluummiin liian aikaisin kun liian myöhään ", Joo,joo" " Sehän on sitten niin että jos nyt ei onnistu elikkä lähtee niinsanotusti lapasesta niin sitten ei uusia bileitä tule, ei minnekkään " " Joo, ei lähe, ei" " Niin että muistat sitten soittaa jos tulee ylimääräistä porukkaa..." " Joo, muistan soittaa, ei tule ylimääräistä porukkaa" Ja tätä rataa jatkui sinne perjantai-iltaan asti. Välillä usko horjui että mitähän tuli luvattua, mahtaako olla rakkaasta kodosta mitään jäljellä...Luvattu mikä luvattu. Arvatkaa miten kävi ?
Tultiin kotiin seuraavana päivänä puolen päivän aikaan, talo paikallaan ja paikat kunnossa, juhlista ei oikeastaan jälkeäkään. Hyvin siis meni, kannatti luvata, ehkä sai äiti muutaman lisäpisteen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti